Page, Stage, Screen, Seen

Kesä alkaa olla ohitse, aika tuntuu kuluneen niin nopeasti. En osaa vielä sanoa, jatkanko tätä sarjaa syksyllä. Jos minulla löytyy siihen aikaa ja jaksamista, postausten väli olisi ainakin kaksi viikkoa, mikä nytkin on kyllä ollut välinä. Silloin pitäisi kyllä keksiä uusi teema otsikoille, kun kerta olen yrittänyt lainata aina jotakin kesäaiheista (tai jotenkin kesään liittyvää) lyriikkaa. Mutta haluaisin kuulla, onko tällä blogilla lukijoita. Jos pidätte tästä postaussarjasta, ilmoittakaa ihmeessä, koska kirjoittaminen ilman lukijoita tuntuu aika turhalta.  Tänään puhutaan 70-luvun suuresta hittimusikaalista, jonka elokuvaversiosta tuli ilmestyttyään kaikkien aikojen menestynein musikaalielokuva (nykyään se on 25. sijalla). Kyseessä on siis Grease . Alkuperäinen musikaali sai ensi-iltansa vuonna 1971 ja elokuva vuonna 1978. Musikaalin kirjoittivat Jim Jacobs ja Warren Casey , joiden käsialaa ovat myös alkuperäiset laulut. Elokuvaan kirjoitettiin myös uusia lauluja, joiden takana ...

Onkin taas päässyt kulumaan kaksi viikkoa viime postauksesta. Tässä kohtaa on varmaan paras myöntää, etten voi luvata postausten olevan viikottaisia, vaan tahti riippuu omasta jaksamisestani. Mutta siirrytään asiaan.  Sundays of Song on vasta kuudennessa osassaan, ja minun on jo nyt vaikea keksiä, mistä musikaaleista kirjoittaa... Kenties jossakin vaiheessa täytyy unohtaa ajatus yhteensopivista musikaaleista. Mutta ei vielä. Viimeksi kirjoitin Anastasiasta , ja nyt vuoron saa toinen 1990-luvun animaatiomusikaali, nimittäin Egyptin prinssi ( The Prince of Egypt , 1998). En ole nähnyt paljon muita kuin Disneyn tuottamia animaatiomusikaaleja, eikä niitä olekaan paljon sellaisia, joita yleisesti ottaen pidetään onnistuneina. DreamWorks Animationin Egyptin prinssi on yksi harvoista laadukkaista tapauksista, ja siihen onkin satsattu kunnolla. Vanhan Testamentin Exodukseen perustuvan elokuvan ohjasivat Brenda Chapman , Steve Hickner ja Simon Wells , taustamusiikin sävelsi Hans Zimmer ...

Hyvää elokuuta kaikille! On taas koittanut sunnuntai ja uuden Sundays of Song -postauksen aika. Tänään puhumme elokuvasta Anastasia . Don Bluth in ja Gary Goldman in ohjaama animaatio vuodelta 1997 on yksi 90-luvun animaatioklassikoista, jota usein on luultu Disneyn tuotokseksi. Ja aivan kuten The Sound of Music , myös Anastasia on nykyään Disneyn omistuksessa yhtiön ostettua 20th Century Foxin. En kuitenkaan pidä Anastasiaa Disney-elokuvana, samoin perustein kuin en myöskään Sound of Musicia .  Sinänsä erehdys, että Anastasia olisi Disneyn tekele, on ymmärrettävä, onhan se tyyliltään melko samankaltainen kuin monet Disney-klassikot. Enkä tarkoita niinkään animaatiotyyliä, vaan tarinaa: musikaali, jonka pääosassa on omapäinen prinsessa, pahis, jolla on yliluonnollisia voimia, hassuja eläimiä... Tekijät eivät ole tuntuneet tosissaan edes yrittää erottua Disneystä. Mutta toisin kuin Disneyn prinsessaelokuvat, jotka useimmiten perustuvat tunnettuihin satuihin, Anastasia ammen...