Sundays of Song #4: Like a seed dropped by a skybird in a distant wood...
Nyt onkin kulunut kaksi viikkoa viime postauksestani, syynä on se etten ollut viime viikonloppuna kotona ja jostain syystä tämän tekstin syntyminen on ollut vaivalloista. Mutta asiaan. Tämän kertaisessa Sundays of Song -postauksessa puhun musikaalista, jota olen jo aiemminkin blogissa käsitellyt, täällä ja täällä . Näin Wicked -musikaalin ensimmäistä kertaa kesällä 2016 ja toisen kerran kolmannella Lontoon matkallani keväällä 2019, samalla reissulla kun näin Hamiltonin ja Les Misérablesin ensimmäistä kertaa. Neljä vuotta sitten Wicked oli matkan pääsyy, vuosi sitten sen näkeminen oli ex tempore -päätös. Mutta koska hotellimme oli Victoriassa lähellä teatteria eikä siskoni ollut vielä nähnyt musikaalia, niin ajatus ei tuntunut huonolta. Varasimme sunnuntaina paikat takaparvelta maanantain esitykseen, ja vaikka ne halvat olivatkin, ei näkyvyyden suhteen ollut valittamista. Tietenkään yksityiskohtia ei erottanut ja silmät tulivat vähän kipeiksi, kun yritti tihrustaa näytteli...