Mikä tekee rikossarjasta hyvän? Osa 1
Kuten joku on saattanut huomata, en ole päässyt oikein vauhtiin tämän blogin kanssa. Viimeisin teksti on helmikuulta... aika kuluu joskus käsittämättömän nopeasti. En kuitenkaan ole aikeissa lopettaa, vaan yritän keksiä mielenkiintoisia jutunaiheita!
Tänään mieleeni tulivat salapoliisisarjat. TV:stä tulee jatkuvasti uusia (ja vanhoja) rikossarjoja. Itsekin olen niitä paljon seuraillut. Toiset ovat koukuttaneet ja toisten katsominen on jossain vaiheessa jäänyt. Murhamysteereissä kuitenkin toistuu aika lailla sama kaava. Ensin joku murhataan, sarjan päähenkilö, joka useimmiten on yksityisetsivä tai poliisi, alkaa selvittää rikosta ja erinäisten epäilyjen jälkeen murhaaja selviää. Mikä siis tekee toisista sarjoista mielenkiintoisempia kuin toisista? Selvitän asiaa kolmen kohdan avulla, jotka julkaisen mielekkään pituuden säilyttämiseksi osissa.
Oli sitten kyseessä kirja, elokuva tai sarja, hahmot ovat ensiarvoisen tärkeitä. Mikä saa katsojan kiintymään, elleivät hahmot? Toki rikossarjoissa koukuttavaa on myös murhan selvittäminen, mutta itse en ainakaan jää seuraamaan sarjaa, jossa henkilöt ovat tylsiä ja yksiulotteisia. Hahmot ovat syy monen sarjan seuraamisen lopettamiseen. Esimerkiksi Ylen taannoin esittämä Murha paratiisissa (Death in Paradise, 2011-) vaikutti ensi alkuun mukavan poikkeukselliselta tapahtumapaikkansa suhteen, mutta eipä auttanut edes paratiisisaari siihen tunteeseen, että hahmot tuntuivat vain paikallaan polkevilta, yhden luonteenpiirteen varaan rakentuvilta pönöttäjiltä (seurasin sarjaa vain satunnaisesti, joten jos joku on toista mieltä, saa valittaa).
Sarjan alkuperäinen päähenkilö Richard Poole (Ben Miller) on kaavoihinsa kangistunut, vakavamielinen brittikomisario, joka joutuu vasten tahtoaan työskentelemään pysyvästi Karibianmeren saarella. Saaren muut poliisit ottavat asiat rennosti, mutta Poole ei luovu tiukkapipoisesta asenteestaan. Ennen kuin hahmoon aletaan päästä kunnolla käsiksi, päähenkilö vaihtuu. Tämä on erityisesti asia, josta en pidä. Ei mahda mitään, jos näyttelijä haluaa jättää sarjan, mutta tässä sarjassa lähes kaikki näyttelijät vaihtuivat toisiin. Pahinta tässä menettelyssä on se, että usein uusi hahmo vain korvaa vanhan roolin sarjassa - toisin sanoen on lähes kuin tämän kopio. Onneksi hahmojen vaihtuminen ei ole kuitenkaan turhan yleistä.
Hahmojensa vuoksi viihdyttävää seurattavaa on esimerkiksi kanadalaissarja Murdochin murhamysteerit (Murdoch Mysteries, 2008-). Vaikka sarja on usein liioitellun edellä aikaansa, joka tällä hetkellä on 1900-luvun alku (mukana on ollut jo esimerkiksi avaruusraketti), ovat hahmot sen verran sympaattisia tapauksia, että sarjaa seuraa mielellään. Sarjan päähenkilönä toimii rikosylikonstaapeli William Murdoch (Yannick Bisson), joka on hyvin älykäs, mutta hieman kömpelö kanssakäymisessä ihmisten kanssa. Hän myös keksii tuon tuostakin laitteita rikostutkinnan avuksi, kuten valheenpaljastimen. Vaikka Murdoch on miellyttävä päähenkilö, oma suosikkini on kuitenkin konstaapeli George Crabtree (Jonny Harris), joka vaikuttaa hieman hölmöltä, mutta josta kuitenkin kehkeytyy kyvykäs ja kekseliäs poliisi. Crabtree tuo sarjaan paljon huumoria, mutta ei kuitenkaan jää pelkäksi "comic relief" -hahmoksi. Mielenkiintoista sarjassa ovat myös monet Murdochin kohtaamat historialliset henkilöt, kuten Arthur Conan Doyle ja Theodore Roosevelt.
Hahmojen osalta tärkeää on myös hahmonkehitys. Mikäli fiktiivisestä hahmosta halutaan tehdä realistinen, hänen täytyy muuttua. Etenkin pitkät sarjat jäävät polkemaan paikalleen ilman kehittyviä hahmoja. Hahmonkehityksessä hyvä esimerkki on suosikkisarjani ikinä, nimittäin Uusi Sherlock (Sherlock, 2010-). Sarjassa ei minusta ole yhtäkään ei-kiinnostavaa hahmoa, mutta erityisen hyvin onnistuneita ovat nimihahmo (Benedict Cumberbatch) ja tohtori John Watson (Martin Freeman). Vaikka hahmot ovat esiintyneet alkuperäistarinoiden lisäksi satoja kertoja elokuvissa ja TV:ssä, on Sherlockissa silti onnistuttu tekemään jotain aivan uutta. Ensinnäkin hahmot on siirretty nykyaikaan, mikä jo itsessään erottaa sarjan aiemmin tehdyistä. Lisäksi Sherlockin hahmo on vielä paljon erikoisempi ja muusta maailmasta eristäytyneempi kuin alkuperäinen Holmes. Mutta kenties vielä nerokkaampi hahmo on Watson. Alun perinhän tämä Holmesin uskollinen apuri ja ystävä on melko tylsä hahmo. Hän ei oikeastaan ole tyhmä, mutta ei kuitenkaan pysty juuri muuhun kuin kulkemaan Holmesin rinnalla ja ihmettelemään hänen älynlahjojaan. Hän täyttää roolinsa tarinankertojana, mutta jää kuitenkin pelkän "sidekickin" rooliin.
Uuden Sherlockin Watsonia olisi loukkaavaa kutsua vain sidekickiksi. John ja Sherlock ovat tasavertaisia ja minusta aivan yhtä mielenkiintoisia hahmoja. Nykyaikainen John Watson ei ole Holmesin aina uskollinen kumppani, vaan ihminen, jolla on oma tahto. Hän turhautuu usein Sherlockin töykeyteen, mutta välittää tästä kuitenkin valtavasti ja pysyy siksi tämän vierellä. Johnin ja Sherlockin välinen suhde on koko ajan kehittyvä ja muuttaa erityisesti Sherlockia huomattavasti - kolmannella kaudella hän on huomattavasti lähempänä "tavallista ihmistä" kuin sarjan alussa. Tämä johtuu varmasti ystävyydestä Johnin kanssa, joka puolestaan on hyvinkin inhimillinen ja hyväsydäminen. (Pahus, kun aloin taas kaivata tätä sarjaa...)
Tässä olikin ensimmäinen osa sarjasta. Kuka on sinun suosikkisi TV-etsivistä?
Tänään mieleeni tulivat salapoliisisarjat. TV:stä tulee jatkuvasti uusia (ja vanhoja) rikossarjoja. Itsekin olen niitä paljon seuraillut. Toiset ovat koukuttaneet ja toisten katsominen on jossain vaiheessa jäänyt. Murhamysteereissä kuitenkin toistuu aika lailla sama kaava. Ensin joku murhataan, sarjan päähenkilö, joka useimmiten on yksityisetsivä tai poliisi, alkaa selvittää rikosta ja erinäisten epäilyjen jälkeen murhaaja selviää. Mikä siis tekee toisista sarjoista mielenkiintoisempia kuin toisista? Selvitän asiaa kolmen kohdan avulla, jotka julkaisen mielekkään pituuden säilyttämiseksi osissa.
1. Hahmot ja niiden kehitys
Oli sitten kyseessä kirja, elokuva tai sarja, hahmot ovat ensiarvoisen tärkeitä. Mikä saa katsojan kiintymään, elleivät hahmot? Toki rikossarjoissa koukuttavaa on myös murhan selvittäminen, mutta itse en ainakaan jää seuraamaan sarjaa, jossa henkilöt ovat tylsiä ja yksiulotteisia. Hahmot ovat syy monen sarjan seuraamisen lopettamiseen. Esimerkiksi Ylen taannoin esittämä Murha paratiisissa (Death in Paradise, 2011-) vaikutti ensi alkuun mukavan poikkeukselliselta tapahtumapaikkansa suhteen, mutta eipä auttanut edes paratiisisaari siihen tunteeseen, että hahmot tuntuivat vain paikallaan polkevilta, yhden luonteenpiirteen varaan rakentuvilta pönöttäjiltä (seurasin sarjaa vain satunnaisesti, joten jos joku on toista mieltä, saa valittaa).
Sarjan alkuperäinen päähenkilö Richard Poole (Ben Miller) on kaavoihinsa kangistunut, vakavamielinen brittikomisario, joka joutuu vasten tahtoaan työskentelemään pysyvästi Karibianmeren saarella. Saaren muut poliisit ottavat asiat rennosti, mutta Poole ei luovu tiukkapipoisesta asenteestaan. Ennen kuin hahmoon aletaan päästä kunnolla käsiksi, päähenkilö vaihtuu. Tämä on erityisesti asia, josta en pidä. Ei mahda mitään, jos näyttelijä haluaa jättää sarjan, mutta tässä sarjassa lähes kaikki näyttelijät vaihtuivat toisiin. Pahinta tässä menettelyssä on se, että usein uusi hahmo vain korvaa vanhan roolin sarjassa - toisin sanoen on lähes kuin tämän kopio. Onneksi hahmojen vaihtuminen ei ole kuitenkaan turhan yleistä.
Hahmojensa vuoksi viihdyttävää seurattavaa on esimerkiksi kanadalaissarja Murdochin murhamysteerit (Murdoch Mysteries, 2008-). Vaikka sarja on usein liioitellun edellä aikaansa, joka tällä hetkellä on 1900-luvun alku (mukana on ollut jo esimerkiksi avaruusraketti), ovat hahmot sen verran sympaattisia tapauksia, että sarjaa seuraa mielellään. Sarjan päähenkilönä toimii rikosylikonstaapeli William Murdoch (Yannick Bisson), joka on hyvin älykäs, mutta hieman kömpelö kanssakäymisessä ihmisten kanssa. Hän myös keksii tuon tuostakin laitteita rikostutkinnan avuksi, kuten valheenpaljastimen. Vaikka Murdoch on miellyttävä päähenkilö, oma suosikkini on kuitenkin konstaapeli George Crabtree (Jonny Harris), joka vaikuttaa hieman hölmöltä, mutta josta kuitenkin kehkeytyy kyvykäs ja kekseliäs poliisi. Crabtree tuo sarjaan paljon huumoria, mutta ei kuitenkaan jää pelkäksi "comic relief" -hahmoksi. Mielenkiintoista sarjassa ovat myös monet Murdochin kohtaamat historialliset henkilöt, kuten Arthur Conan Doyle ja Theodore Roosevelt.
 |
| Murdochin murhamysteereissä erityisen mielenkiintoista on konstaapeli George Crabtreen hahmonkehitys. Kuvan lähde: http://www.cbc.ca/murdochmysteries/m/episodes/season-7/ |
Hahmojen osalta tärkeää on myös hahmonkehitys. Mikäli fiktiivisestä hahmosta halutaan tehdä realistinen, hänen täytyy muuttua. Etenkin pitkät sarjat jäävät polkemaan paikalleen ilman kehittyviä hahmoja. Hahmonkehityksessä hyvä esimerkki on suosikkisarjani ikinä, nimittäin Uusi Sherlock (Sherlock, 2010-). Sarjassa ei minusta ole yhtäkään ei-kiinnostavaa hahmoa, mutta erityisen hyvin onnistuneita ovat nimihahmo (Benedict Cumberbatch) ja tohtori John Watson (Martin Freeman). Vaikka hahmot ovat esiintyneet alkuperäistarinoiden lisäksi satoja kertoja elokuvissa ja TV:ssä, on Sherlockissa silti onnistuttu tekemään jotain aivan uutta. Ensinnäkin hahmot on siirretty nykyaikaan, mikä jo itsessään erottaa sarjan aiemmin tehdyistä. Lisäksi Sherlockin hahmo on vielä paljon erikoisempi ja muusta maailmasta eristäytyneempi kuin alkuperäinen Holmes. Mutta kenties vielä nerokkaampi hahmo on Watson. Alun perinhän tämä Holmesin uskollinen apuri ja ystävä on melko tylsä hahmo. Hän ei oikeastaan ole tyhmä, mutta ei kuitenkaan pysty juuri muuhun kuin kulkemaan Holmesin rinnalla ja ihmettelemään hänen älynlahjojaan. Hän täyttää roolinsa tarinankertojana, mutta jää kuitenkin pelkän "sidekickin" rooliin.
Uuden Sherlockin Watsonia olisi loukkaavaa kutsua vain sidekickiksi. John ja Sherlock ovat tasavertaisia ja minusta aivan yhtä mielenkiintoisia hahmoja. Nykyaikainen John Watson ei ole Holmesin aina uskollinen kumppani, vaan ihminen, jolla on oma tahto. Hän turhautuu usein Sherlockin töykeyteen, mutta välittää tästä kuitenkin valtavasti ja pysyy siksi tämän vierellä. Johnin ja Sherlockin välinen suhde on koko ajan kehittyvä ja muuttaa erityisesti Sherlockia huomattavasti - kolmannella kaudella hän on huomattavasti lähempänä "tavallista ihmistä" kuin sarjan alussa. Tämä johtuu varmasti ystävyydestä Johnin kanssa, joka puolestaan on hyvinkin inhimillinen ja hyväsydäminen. (Pahus, kun aloin taas kaivata tätä sarjaa...)
 |
Sherlockin ja Johnin ystävyyttä ei riko mikään. Kuvan lähde: https://sherlockshome.net/2015/01/31/5-best-quotes-from-a-study-in-pink-2/
|
Tässä olikin ensimmäinen osa sarjasta. Kuka on sinun suosikkisi TV-etsivistä?
Hahmot kyllä varmasti vaikuttavat suuresti siihen, jatkaako jonkun sarjan seuraamista vai ei. Jos hahmot ovat tylsiä ja jos heihin ei pysty ollenkaan samaistumaan, ei sarjaakaan/elokuvaa jaksa seurata. Tai kirjaa lukea.
VastaaPoistaKukako olisi suosikkini tv-etsivistä? Cumberbatchin Sherlock on aika hyvä vaihtoehto ykköseksi, kuten myös Watson. Pidän kovasti myös Hercule Poirotista.
Todellakin, hahmot ovat tärkeitä minkä tahansa fiktiivisen teoksen suhteen.
PoistaMinäkin vastaisin omaan kysymykseeni Sherlockin, kuten arvata saattaa. Sekä Cumberbatchin että Jeremy Brettin tulkitsemana. :) Hercule Poiroteja olen jonkin verran katsonut. Minua välillä ärsyttää Poirotin tietty omahyväisyys, mutta kyllä hänkin ihan mielenkiintoinen hahmo on.
Poirot on siitä hyvä hahmo, että hänen omahyväisyydelleen ja järjestelmällisyydelleen katsoja voi todellakin naureskella. Ja myös sille, että Poirot haluaa olla niin hienostunut, mikä ei aina onnistu Englannissa. :)
Poista