Kulttuurimatka Lontooseen

Hello! Kävin viime viikolla Lontoossa äitini kanssa. Reissusta tulikin varsinainen kulttuurimatka, sillä kävin niin musikaalia katsomassa kuin Sherlock Holmesin asuinsijoilla. Olen käynyt Lontoossa kerran aiemminkin, vuonna 2014, mutta silloin tuli käytyä lähinnä historiallisissa nähtävyyksissä, kuten Towerissa, Kensington Palacessa ja Westmister Abbeyssa. Tästä reissusta tulikin aivan erilainen.

Meidän ei ollut alun perin tarkoitus lähteä Lontooseen kesällä, mutta kevään aikana ihastuin täysin Wicked-musikaalin kappaleisiin. Aloin unelmoida musikaalin näkemisestä, mutta en olisi voinut tuolloin aavistaa, että unelmasta tulisi totta! Lento- ja teatterilippujen varaamisen jälkeen elämä tuntui lähinnä odotukselta (ihan rehellisesti sanottuna, en muista tuosta ajasta juuri mitään).

Saavuimme Lontooseen maanantaina niin myöhään, ettemme ehtineet käydä missään, mutta tiistaina koittikin jo kauan odottamani päivä. Päivällä kävimme Harrodsilla (mistä oli muuten vaikea löytää ulos), ja sen jälkeen odotinkin hermostuneesti teatteri-iltaa.

Wicked on suuren suosion saavuttanut musikaali, joka kertoo Ihmemaa Ozia edeltävistä ja sen aikaisista tapahtumista noitien näkökulmasta. Musikaali sai ensi-iltansa Broadwaylla lokakuussa 2003. Lontoon Apollo Victoria Theatreen Wicked saapui vuonna 2006, ja juhliikin syyskuussa 10-vuotispäiväänsä. Myös Suomessa Wicked on nähty Helsingin kaupunginteatterissa vuosina 2010-2011. En nähnyt musikaalia tuolloin, sillä en ollut vielä kiinnostunut musikaaleista. Nyt tilanne oli kuitenkin toinen, ja saatoin odottaa viihdyttävää iltaa tämän miljoonat hurmanneen musikaalin parissa.

En joutunut pettymään. Ensinnäkin täytyy sanoa, etten ole nähnyt enkä varmaan tulekaan näkemään suomalaisessa teatterissa niin upeita lavasteita kuin Apollo Victoriassa. Aina kohtauksen vaihtuessa tuntui kuin eteen olisi auennut uusi maailma. Myös puvustus oli silmiä hivelevää. Istuimme todella lähellä lavaa, tarkemmin sanottuna viidennellä rivillä lavasta pois päin, ja kaiken näki yksityiskohtia myöten todella hyvin. Kaiken lisäksi minulla kävi niin hyvä tuuri, ettei edessäni olevalla paikalla istunut ketään!

Näyttelijät suoriutuivat rooleissaan enemmän kuin hyvin. Kaikki tekivät hahmoistaan uskottavia, kuin he olisivat olleet oikeita henkilöitä. Kaikki myös lauloivat hyvin.

Laulamisesta puheen ollen, Wicked on jo musiikkinsa vuoksi näkemisen arvoinen. Musiikin ja sanoitusten takana on Stephen Schwartz, joka on onnistunut luomaan mieleenpainuvia, monipuolisia ja sanoituksiltaan nokkelia lauluja. Kaiken kaikkiaan upea musikaali, jonka suosion saatan hyvin ymmärtää. Palaan asiaan vielä erillisessä Wicked-arvostelussa, jossa käsittelen tarkemmin tarinaa ja hahmoja.

Annan vielä pari vinkkiä, mikäli itse haluat tai aiot nähdä joskus Wickedin:

1. Tutustu Oziin. Jos Ihmemaa Ozin tarina ei ole sinulle kovin tuttu, suosittelen tutustumaan siihen ennen Wickedin näkemistä. Itse luin sekä L. Frank Baumin alkuperäisen kirjan ja katsoin vuoden 1939 klassikkoelokuvan. Etenkin elokuvasta on otettu paljon elementtejä ja siihen tehdään hauskoja viittauksia. Lisäksi on mielenkiintoista nähdä tutut hahmot uudesta näkökulmasta.

2. Varaa hyvät paikat. Kuten jo sanoin, oma paikkani oli hyvin lähellä lavaa ja näin kaiken yksityiskohtia myöten. Hyviä paikkoja löytyy varmasti vaikka millä mitalla tästä yli 2000 henkeä kattavasta teatterista, ja vaikka parhaat paikat ovatkin kalliita, ei kokemusta varmasti halua pilata istumalla paikalla, josta lavaa ei näe kunnolla. Omat paikkamme päätin tämän sivuston avulla.

3. Ole paikalla ajoissa. Me teimme hotellivalinnan teatterin perusteella, eikä kävely hotellilta teatterille kestänyt kuin vajaa kymmenen minuuttia. Olimme teatterilla yli tuntia ennen esityksen alkua, eikä tuolloin paikalla ollut paljonkaan ihmisiä. Myös WC-jonot ovat tällöin lyhyempiä. Ajoissa oleminen on hyödyksi myös seuraavan vinkin kohdalla.

4. Mikäli ostat matkamuistoja/tuliaisia, tee se ennen esityksen alkua. Apollo Victoriassa on pieniä kojuja nimeltä Ozdust Boutique. Niistä saa ostettua musikaaliin liittyvää tavaraa aina mukeista T-paitoihin. Myyjä itse sanoi meille, että on järkevää tehdä ostokset ennen esityksen alkua. En itse asiassa ole aivan varma, ovatko kojut auki vielä esityksen jälkeen.

5. Varaa väliajalle juotavaa. Toisin kuin suomalaisissa teattereissa, saimme Apollo Victoriassa ottaa katsomoon mukaan evästä. Väliaika kestää vain 15 minuuttia, jonka voin kuvitella kuluneen jo siinä ajassa, kun pääsee tilaamaan juotavaa tiskiltä (muistutan vielä: teatteriin mahtuu yli 2000 katsojaa). Olimme ostaneet tiskiltä popcornia ennen esityksen alkua ja meillä oli mukana omaa vettä ja mehua. Minulla oli ainakin ensimmäisen näytöksen jälkeen pää pyörällä, joten mehu oli enemmän kuin tervetullut viilennys.



Vaikka Wicked jää varmasti matkan ikimuistoisemmaksi osaksi, myös keskiviikko oli melkoinen kulttuuripäivä. Tuolloin kävimme Baker Streetillä Sherlock Holmes Museumissa sekä Madame Tussaudin vahakabinetissa. Jälkimmäiseen jonotimme aika pitkään, ja oli vieläpä kauhea helle (mikä helpotti vasta lähtiessämme kotiin päin!). Myös Sherlock Holmes Museumiin oli jonkin verran jonoa. Museo oli melko ahdas paikka, joten ei ollut ihmekään, ettei sisään päästetty kuin vähän väkeä kerralla. Museo on sisustettu alkuperäisten Sherlock Holmes- tarinoiden kuvausten mukaisesti ja on täynnä pieniä yksityiskohtia. Vaikka Sherlock Holmesista pidänkin, ei museo minusta ollut erityisen kiinnostava paikka. En tosin muutenkaan välitä museoista, minusta on tylsää vain katsella esineitä tai taideteoksia.

Madame Tussaudissakin pääsi Sherlockin maailmaan, nimittäin kävimme Sherlock Holmes- kierroksella, jossa viktoriaanisiin asuihin pukeutuneet näyttelijät ohjasivat meitä eteenpäin. Tehtävänä oli löytää Sherlock Holmes. Kierros oli aika lyhyt, mutta näyttelijät olivat rooleihinsa uppoutuneita (tosin Sherlockin hahmoon olisi voitu panostaa enemmän - näyttelijällä oli punaiset hiukset ja parta) ja toivat tilanteeseen jännitystä.

Madame Tussaudissa pääsimme myös katsomaan Marvel Super Heroes 4D- näytöstä, josta en kyllä ollut erityisen innostunut - en ole koskaan edes nähnyt yhtäkään Marvel-elokuvaa kokonaan. Käsitin kuitenkin, että näytökseen oli pakko mennä, jotta pääsi museon Star Wars- osastolle, joten ei siinä muukaan auttanut. 

Marvel-tietämystä ei onneksi tarvittu - vain 4D-lasit. Lyhytelokuva oli täynnä toimintaa alusta loppuun, ja tuntui kuin olisi itse ollut kaiken tykityksen keskellä. Vieressäni olevat tytöt tosin häiritsivät jatkuvalla kikatuksellaan...

Star Wars- osastolla Han Solo- fanityttöni nousi pintaan ja minun täytyi päästä kuvaan häntä esittävän nuken kanssa. Ensin piti vain odottaa, että pikkulapset ottivat selfiensä... En ole mikään erityinen Star Wars- fani ja olen nähnyt alkuperäisen trilogian vasta vähän aikaa sitten, mutta oli silti mukavaa päästä kuvaan Hanin kanssa ja Millenium Falconin ohjaksiin Chewbaccan seuraan.

Torstaina oli aika lähteä emmekä ehtineet käydä missään nähtävyydessä. Söimme kyllä Victorian asemalla todella herkullisen pannukakkuaamiaisen. Muuten matkan ruokapuoli oli vähän niin ja näin, sillä lontoolaiset pitävät selvästi mausteisemmasta ruoasta kuin mihin itse on tottunut...

Lontoosta jäi positiiviset fiilikset kaikesta kuumuudesta ja jonotuksesta huolimatta. Parhaiten muistoihin jäävät kuitenkin kivat jutut, ja näinkin lyhyeltä matkalta niitä kertyi useita. Lontoo on hieno kaupunki, josta tuli nyt nähtyä uusia puolia. Until next time!